곡 정보

Pohjaan asti aikamiesta
pitkin johdattaa latuja
Vaihtuu hetkeen elon henki
minne matka minua vie
Kayden kautta kaiken kiusan
nuoran tata pienemman kutoman
Leikkaa paivan viime hetken
eika aamulla muistoina ela
eilisen unhola
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
niin kuin teltta terhenessa
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
niin kuin teltta terhenessa
Pohjalta ei voi pudota syvempaan
Elavana
Kun istun taalla ja hengitan
tiedan ei kukaan minua etsi
Kuolevana
Kun lepaan taalla
aikani jalkeen
ovat kaikki kuin
tuttujani
Elavana
Olen kaynyt sen tumman polun
jonka varsilla vankilat kasvaa
Kuolevana
Olen juonut sen kumman ilon
joka aamulla kavelee vastaan
Elavana
Olen nahnyt ne tulevat haavat
jotka parkua tutuille tuottaa
Kuolevana
Olen kironnut illan
joka murheeseen
aina lisaa juottaa
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
niin kuin teltta terhenessa
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
niin kuin teltta terhenessa
Pohjalta ei voi pudota syvempaan
Pohjalta syvempaan
Kaivan luilla vihlovilla
aina tata ikuista sarkaa
se on oja kaaduttavaksi
jonka yli eloni juoksen
Kaivan luilla huutavilla
kuin elo ilosta laulaa
Pohjalta ei voi pudota
Pohjalta kukaan ei putoa